Fridlyckans Ina Indiana "Ina" - Eurasierpennun tuonti ulkomailta

Fridlyckans Ina Indiana synt. 27.11.2014 Onsala Göteborg
Kasvattaja Helena Jansson
Pentuhoitaja Lina Ottosson
Onnellinen pennunomistaja Anita Salin

Aurinko paistaa ja Joulu tekee tuloaan ja Ina pentu on kasvanut vauhdilla ja oppii uusia asioita koko ajan. Kaikki alkoi siitä kun veljeni kysyi että hoidanko heidän Viivi eurasierkoiraa ja sen pentuja kun he haluaisivat että Viivi saisi pennut. Koiralle kun on hyvä saada pentuja. Minä olin innolla mukana koska olin hoitanut ihanaa Viivi koiraa kun isäntäväki oli matkoilla. Minä saisin valita ihan minkä pennun vain. Ensin syntyi valkoinen pentu joka oli uros ja seuraava oli punainen ja silloin sanoin että tuo on se pentu jonka haluan jos se on narttu. Sitten syntyi vielä uros ja narttu jota kaikki ovat lähellä sydäntäni ja seuraan heidän elämäänsä vaikka on mennyt yli viisi vuotta. Olin onnellinen, nyt minulla oli oma eurasier koira Ani ja ehkä saisin joskus ihan omat pennut Anin kanssa.

2 vuoden vanhana otettiin kaikki kokeet ja tein ilmoituksen jalostustoimikunnalle että haluaisin uroksen Anille. Ei tullut mitään vastausta ja juoksut meni menojaan. No, ehkä seuraavista juoksuista onnistuisi. Minulla oli vuoden ollut myös Antti, se valkoinen pentu. Se oli tullut takaisin kenneliin ja minulta kysyttiin että mitä tehdään. Lupasin katsoa 2 viikkoa että onko niin mahdoton ja sairas kuin mitä oli annettu ymmärtää. Meillä oli onnea, Antti oli mitä kiltein ja mistään sairaudesta ei ollut tietoa. Mutta kilpirauhastulokset olivat sellaiset että kerhon jalostustoimikunta ehdotti että ei jalostukseen. Olin käynyt kasvattaja kurssin ja allekirjoittanut että käytän vain terveitä koiria jalostukseen. Siinä se aika sitten meni eikä pentuja tullut. Ja kun 4 vuotta tuli täyteen, niin nuorin pennuista olisi haluttu käyttää jalostukseen mutta se jäi vain haaveksi kun koiralla oli harmaakaihi. Minä vielä syksyllä silmälääkärin kehotuksesta tutkitutin silmät ja jos Anilla ei olisi harmaakaihia niin hän ehdotti käyttämään koiraa jalostukseen. Koska Ani oli niin sosiaalinen koira, mikä on aika harvinaista. Vaikka yksi koira pentueesta oli saanut harmaakaihin niin Ania voisi käyttää. Mutta se oli sen päivän ikävin tulos, Anilla oli juuri puhjennut harmaakaihi...

Se sai minut vihaiseksi... miksi koiria ei tutkita tarkemmin jos käytetään jalostukseen vaikka myös sisaruksia että ei tällaista pääse tapahtumaan. Siinä päätin että minä en koskaan käytä sairasta koiraa jalostukseen tai jos lähisuvussa on joku sairaus. En halua että minulta saava onnellinen pennun omistaja joutuu kokemaan saman minkä minä. Siitä lähti että jos saisin pennun joka olisi terve. Tästä alkaa ulkomailta tuotu pentu ja edellinen oli syy miksi sieltä asti sen halusin. Kyllä Suomessa on terveitä pentuja mutta se oli niin vaikeata valita kenen kennelin pentua kyselisin, kun aina oli jokin asia mikä ei oikein sopinut minulle. Eikä Suomessa kovin paljon pentuja synny vuosittain.

Onni kääntyi, ystävälläni oli tieto että Ruotsissa olisi ehkä saatavana narttupentu. Hänkin oli kiinnostunut urospennuista samasta pentueesta. Siitä kennelistä joutuu usein odottamaan pitkään mutta ystäväni ystävyys sai minut valituksi yhdeksi pennun saajaksi. Pentu syntyi ja netin välityksellä oltiin jatkuvasti yhteydessä. Mikä onni minua odotti, olin innostunut. Päivä lähestyi ja kasvattaja joka oli pitkän linjan kasvattaja oli tutkituttanut pennut eikä heistä mitään vikaa löytynyt. Minun pentuni rokotettiin samoin muut pennut ja jäi odottamaan että noutaisin pennun. Minä selvisin helpolle ulkomailta tuodun pennun kanssa, kun kasvattaja oli hoitanut kaiken tarvittavan. Minä ja ystäväni Suomesta joka oli ollut kiinnostunut uroksesta lupasi lähteä kanssani matkalle. Olin näyttelymatkalla Euroopassa Ani koiran kanssa ja vointini tuli huonoksi sillä matkalla. Minun piti perua pennunhaku kun jouduin sairaalaan. Kasvattaja lohdutti että jos selviän sieltä sairaalasta niin hän pitää pennun minulle... Olin itse saanut antaa nimen pennulleni... oli i-pentue ja niin pennusta tuli Ina, että jos dementia alkaa vaivata niin Ani kääntyi Ina... mutta kun oli punainen ja rohkea pentutyttö niin minulle tuli mieleen että annan nimeksi Ina Indiana. Ajatuksen sain siitä kun ajattelin että tuo on pieni punainen intiaani prinsessa ja oli niin rohkea.

Pääsin sairaalasta vähän toipilaana mutta määränpäänä oli Göteborg, Ruotsissa ja pienen pennun haku. Lupasin tulla takaisin sairaalaan kun minulla on pentu kotona. Matka ystävättäreni kanssa sujui hyvin ja vihdoin sain tavata kasvattajan, pennunhoitajan ja minun oman pentuni, sekä ne pennut jotka oli Ruotsissa. Koska jotkut pennut oli haettu määräaikaan mennessä eikä heillä ollut mahdollisuutta tulla tapamaan meitä. Yksi lähti Italiaan ja loput jäivät Göteborgin seudulle. Pidettiin ensimmäiset pentutreffit kun olimme siellä. Ihania pentuja jotka juoksivat niityllä isompien koirien kanssa sekä hevosten seassa. Vietimme siellä muutaman ihanan päivän ja ruotsalaiset pennut sekä heidän omistajat olivat erittäin mukavia. Kotimatka meni yhtä hyvin kuin menomatka ja ystävättärestä tuli Inan kummitäti kun hän oli koko ajan minua avustanut. Kotiin päästyä kaikki on mennyt melkein niin kuin unelmaa.

Kävin sairaalassa ja sieltä kun pääsin pois, aloin voimaan paremmin ja sain kaikki koirat kotiin. Tyttäreni oli hoitanut minun kahta vanhempaa koiraani. Siis ulkomailta tuotu pentu on helppoa jos kasvattaja ja kaikki asiat ovat kunnossa. Kasvattaja ja hoitaja auttoivat ja auttavat minua jos tulee jokin asia joka mietityttää mieltäni. Nyt on tullut uusia säännöksiä mutta me emme vielä olleet niiden alaisuudessa. Siinä samalla sain myös 13 v. tytön joka harjoitteli Juniori handleriksi. Hän otti Inan siipiensä suojaan ja meillä alkoi hauska aika Match show, agility, toko sekä rallitoko harrastusta. Kaikki Inan ikää sopivalla tavalla käyttäen. Vuosi on mennyt ja tammikuussa on lääkärissä käynti jossa tarkastetaan millaisessa kunnossa minun pikku Ina pentuni on, joka on kasvanut isoksi koiraksi. On meillä hammas mennyt katki ja niin näyttelyssä Kennelliiton todistusta näyttäen selviämme mainiosti. Se on kun on meneväinen ja rohkea intiaaniprinsessa. :-)

Tänään minun Juniori handlerit ovat tuoneet kasillisen joululahjoja, siis Ina on ollut kiltti koira. Toivon kaikille Hyvää Joulua ja katsokaa mistä otatte pennun. Olkaa uteliaita ja kyselkää että ette pety kun saatte pennun kotiin. Minä olen kolmen ihanan eurasierkoiran onnellinen omistaja. Kiitos kaikille jotka minua tällä matkalla ovat avustaneet ja aina olleet valmiita auttamaan.

22.12.2015 Anita Salin ja Fridlyckans Ina Indiana

« Eurasierpennun tuonti ulkomailta