Edeängs Ville "Vili" - Eurasierpennun tuonti ulkomailta

Tarina miten Vili päätyi Suomeen

Miten yksi puhelinsoitto voi muuttaa elämän? Ilman sitä Vili ei olisi nyt minun ja Jamin kaverina. Mutta miten tähän päädyttiin. Ajatuksena oli ottaa Jamille kaveri keväällä tai kesällä 2007. Mutta kesällä 2006 suunnitelmat muuttuivat ja syyskuun alussa 2006 saapui kymmenviikkoinen Vili Suomeen. Kaikki alkoi todellakin yhdestä puhelinsoitosta. Minulle tarjottiin pientä eurasierpentua Ruotsista jonka piti alunperin mennä Turkuun. Aluksi olin sitä mieltä että en ota tätä pientä pentua itselleni, suunnitelmissa kun oli ottaa vasta keväällä tai kesällä toinen koira. Vuorokauden asiaa harkitsin ja kun sain seuraavana päivänä vielä tekstiviestin tästä pennusta, niin en enää voinut kieltäytyä.

Tästä alkoi yhteydenpito Karinin, kasvattajan kanssa lähes päivittäin. Aluksi viestit olivat hyvin lyhyitä koska oma ruotsin kielitaitoni ei ole kovin hyvä eikä tämä kasvattajakaan osaa suomea. Eräässä viestissä hän sitten pyysi että lähetän viestin suomeksi koska hänellä oli yksi tuttu joka osaa puhua suomea. Hän sitten toimi "tulkkina" meillä. Sen jälkeen asioiden hoito toimi puolin ja toisin huomattavasti paremmin. Tässä vaiheessa piti sitten ottaa selvää pennun maahantuontia koskevista säädöksistä. Aiemmin oli ollut laki joka vaati että pennun piti olla rokotettu rabiesta vastaan. Mutta enää sitä ei vaadittu alle kolmen kuukauden ikäiseltä pennulta.. Vaadittiin sen sijaan kasvattajan lausunto siitä, että pentu on ollut kasvattajan luona koko pentuajan syntymästään luovutushetkeen eikä pentu ole ollut tekemisissä villieläinten kanssa.

Vilin ollessa kymmenviikkoinen pääsin hakemaan hänet Tukholmasta. Olisin saanut hakea Vilin jo kaksi viikkoa aiemmin, mutta en työkiireideni vuoksi voinut silloin lähteä hakemaan häntä. Vihdoin elokuun vaihtuessa syyskuuksi istuin jännittyneenä Turun satamassa odottamassa laivan lähtöä kohti Tukholmaa. Kohti suurta, tuntematonta ja vierasta kaupunkia. Huonosti nukutun yön jälkeen astuin aamulla aikaisin maihin Tukholmassa. Silloin malttamattomana odotin että olisi jo iltapäivä ja tapaisin Vilin sekä Rolfin, kasvattajan miehen. Karin itse ei päässyt tuomaan Viliä koska hänellä oli viikonikäisiä koiranpentuja kotona hoidettavana.

Iltapäivä koitti ja tapasin vihdoin Vilin ja Rolfin. Ei ollut kovin vaikea tunnistaa ketä odotin siellä kun näin pienen karvapallon kurkistavan kassista. Vihdoin sain tavata Vilin, tulevan pentuni. Siinä kahvilla istuessa hoidimme paperiasiat kuntoon ja juttelimme sen mitä pystyimme. Eli siis, Rolf teki yksinkertaisia kysymyksiä ja minä vastasin kyllä tai ei ruotsiksi. Vili sai siinä vähän jaloitella ja leikkiä leluilla mitä otin mukaani kotoa lähtiessäni. Tämän jälkeen olikin sitten päivän jännittävin hetki, nimittäin pienen, mutta kuitenkin niin painavan pennun kanssa kulkeminen halki Tukholman Vanhan Kaupungin perjantai-ruuhkassa. Onneksi ei tarvinnut kantaa pennun lisäksi kaikkia tavaroitani. Rolf ystävällisesti kantoi tavarani kun minä kannoin Vilin. Oli siinä ihmettelemistä ja ihailemista kaikilla kun näkivät pienen Vilin sylissäni. Loppujen lopuksi pääsimme satamaan jossa Vili sitten pääsi vähän jaloittelemaan. Illalla sitten vihdoin pääsimme laivaan. Vili oli jo ihan väsynyt kun oli pitkän matkan kulkenut Bjuråkerista Tukholmaan. Aaamulla olivat astuneet junaan. Kummallekin meistä tuli laivassa hyvin nopeasti uni. Vili vain ei malttanut nukkua kuin muutaman tunnin. Sitten piti vähän aikaa leikkiä leluilla kunnes uni voitti taas pienen pojan.

Aamulla Turussa astuimme sitten Vilin uuteen kotimaahan ja se vähän ujostutti. Ympärillä oli aivan liikaa hälinää ja Vili ei halunnut tulla ulos kopastaan. Mutta sitten menimme vähän syrjemmälle jossa oli rauhallisempaa. Siellä Vili pääsi jaloittelemaan ja tekemään tarpeensa ennen kuin haimme auton ja lähdimme kotiin Hämeenlinnaan. Päivän vietimme kaksin kotona ja illalla sitten kävimme hakemassa Jamin. Jami hiukan pelotti Viliä. Aina kun Jami tuli liian lähelle, niin Vili ilmoitti että pysy kauempana. Mutta seuraavana aamuna pojat olivat jo kaverukset ja leikkivät keskenään. Ja nyt pojat ovat parhaimmat kaverukset. Hyvin nopeasti Jami hyväksyi Vilin osaksi laumaansa. Joskus, mutta hyvin harvoin tulee poikien kesken jotakin keskustelua. Yleensä aiheena on silloin luut tai ruoka.

Nyt en enää muista millaista oli aika ennen Viliä. Vili on tuonut elämää päiviimme eikä aika tule pitkäksi kahden koiran kanssa. Ja kasvattajan kanssa olen yhteyksissä välillä useammin ja välillä vähän harvemmin. Mutta kuulumiset tulee kuitenkin aina kerrottua. Ja jos on jotakin tärkeää asiaa hoidettavana otan yhteyttä kasvattajaan "tulkin" kautta että asiat tulevat oikein ymmärrettyä.

06.07.2007 Maria Eerola

« Eurasierpennun tuonti ulkomailta