Belaris von Mittelerde "Aino" - Eurasierpennun tuonti ulkomailta

Herätyskello soi ja viisarit näyttivät armottomasti 4.00. Aamutoimet sujuivat ripeästi enemmän tai vähemmän nukutun yön jälkeen. Sähköpostien tarkistus josko Elisabeth tai Heinz olisi lähettänyt vielä viimehetken infoa - puhelinnumeroa ja tuntomerkkejä. Nyt oli vihdoinkin edessä matka, jota oli odotettu jo kauan - mielestäni jo liian kauan.

Automatka Tampereelta Helsinki-Vantaan lentoasemalle sujui Sepon ajaessa. Vielä matkalla kertasimme, että kaikki tarvittavat asiat olivat mukana. No, siinäpä huomasimme, että pentuvaljaat ja taluttimen olin unohtanut kotiin. Ajattelimme korjata asian perillä ja kysyä kasvattajalta lähintä eläinkauppaa, josta kyseiset asiat voisimme hankkia. Täytyisi vain muistaa ottaa asia esille jo menomatkalla kasvattajan luokse.

Lentomatkalla Wieniin ei ihmeitä tapahtunut. Perhosten määrä vatsassa tuntui lisääntyvän mitä lähemmäksi Wieniä tulimme.

Heinz oli meitä vastassa Wienissä. Hänellä oli kädessään kyltti, jossa oli tuttu nimi. Matkalla Wienistä Paasdorfiin ajatukset risteilivät sinne tänne ja perhoset lentelivät aina vain kiivaammin vatsassa. Ihailin ohikiitäviä maisemia takapenkillä istuessani ja yritin kuunnella mitä Heinz ja Seppo rupattelivat. Takapenkille kuuluvuus oli mitä oli joten luovutin ja mietiskelin tulevaa tapaamista. Saapuessamme Paasdorfiin Elisabeth oli meitä vastassa Aylan (pentueen emä) ja Balun kanssa. Veimme heille tuliaisiksi Suomen Eurasier Kerhon mukit ja Tampere-kirjan. Sydämellisen vastaanoton jälkeen siirryimme ihastelemaan pentuja, joita tuntui vilisevän silmissä. Pentujaoli peräti kymmenen, joten ihasteltavaa riitti yllin kyllin. Pentujen ruokailu oli varsinainen tapahtuma kun kymmenen noin kahdeksan viikkoista pentua asettuivat sulassa sovussa saman ruokakupin ympärille. Saimme nauttia Elisabethin ja Heinzin vieraanvaraisuudesta ja seurasta koko ihanan päivän. Koirien ja varsinkin pentujen touhuja seuratessa aika kului nopeasti. Elisabeth oli hankkinut kaikille pennuille pentuvaljaat ja taluttimet - kymmenen eriväristä settiä. Ruokaa ja muita Elisabethin antamia pentutarvikkeita varten olimme ottaneet mukaamme lentolaukun.

Viralliset asiat hoidettuamme tunnelma oli hieman haikea, sillä Aino oli ensimmäinen uuteen kotiin lähtevä pentu. Pentueesta Baccara jäi Elisabethin ja Heinz luokse ja Bajuscha lähti viimeisenä kohti Yhdysvaltoja. Tarkistimme Ainon passissa olevat merkinnät rokotuksista ja muut tarvittavat paperit. Heinz lähti kyyditsemään meitä Wieniin. Automatkalla Aino oli sylissäni takapenkillä ja alkumatkasta kuului "itkua", joka kuitenkin vaimeni. Schwechatin lentokentällä Heinz oli meidän kanssamme ja huolehtivaisesti katsoi, että kaikki oli OK. Hyvästeltyämme Heinzin kävimme vielä ostamassa Sacher-tortun, jolla herkuttelisimme kotona. Lentokentällä olimme todellinen katsemagneetti ja syynä oli sylissäni oleva pieni koiranpentu. Monet tulivat silittämään pentua, kyselemään rotua ja ihmettelemään miten pentu matkustaa lentokoneessa. Aino suhtautui kaikkeen ympärillä olevaan hälinään tosi rauhallisesti ja nukkuikin välillä tyytyväisenä.

Lentokoneeseen mennessämme Aino oli edelleen sylissäni. Kysyimme lentoemännältä: "Missä vaiheessa pentu täytyy laittaa mukanamme olevaan kuljetuslaukkuun?". Lentoemäntä katsoi Ainoa hymyillen ja sanoi: "Noin hyvin käyttäytyvä matkustaja voi olla muuten sylissä paitsi nousun ja laskun aikana tulisi olla laukussa." Muutama lentokonematkustaja halusi ottaa Ainosta jopa kännykällään kuvan. Lentokoneen siirtyessä kiitoradalle laitoimme Ainon laukkuun, jonne Aino hetkessä nukahti. Niinpä Aino matkusti koko lennon laukussa. Lentomatka sujui hyvin ilman minkäänlaisia ongelmia.

Kävellessämme Helsinki-Vantaan lentoaseman terminaalista kohti parkkihallissa odottavaa autoamme Aino kyykkäsi ja teki tarpeensa nurmikaistalle - edellinen kerta olikin ollut Paasdorfissa kun Schwechatin lentokentällä oli ulkonakin niin paljon kaikkea muuta ihmeteltävää.

Automatka Tampereelle sujui melkein koko matkan sylissä nukkuen. Matkustaminen pienen pennun kanssa oli helppoa ja sujuvaa.

Elisabeth oli opettanut pennut sisäsiisteiksi, joten varaamilleni pissapapereille ei ollut käyttöä. Nyt Ainolla on ikää neljä kuukautta ja käymme pentukoulussa opettelemassa tottelevaisuuden aakkosia. Emma on ottanut uuden tulokkaan hyvin vastaan ja opettanut talon tavoille.

« Eurasierpennun tuonti ulkomailta