Asta von Wolfsland "Asta" - Eurasierpennun tuonti ulkomailta

Uuden karvaisen lapsen "Astan" haku Saksasta

Aloimme etsiä toista Eurasier rotuista koiraa edellisenä vuonna Ranskasta hakemamme uroksen nimeltään "Dante" leikkikaveriksi ja seuraksi. Hyvien kokemusten perusteella "Dantesta", olemme varmoja että eurasier on meidän perheelle hyvä ellei paras rotuvalinta. Kyselimme Rossowin Satulta vinkkejä sopivista pentueista ja nimenomaan rodun synnyinmaasta eli Saksasta. Tarkoituksena oli hakea uutta verta mahdollisimman kaukaa Ranskasta hankkimastamme uroksesta ja Saksassa eurasier on hieman toisentyyppinen. Sopivan pentueen löydyttyä Cellestä läheltä Hampuria otimme yhteyttä kasvattajaan. Kasvattajan nimi on Sabine ja Sven Karsten Greiner (Sabinen poika). Heillä on myös hevosharrastusta ja hevosiakin. Heidän oma koiransa on nimeltänsä "Rika" (Gandajrika vom Braulshof) ja syntynyt 22.09.2005. Rikan vanhemmat ovat Nelly von der kleinen Blaike ja Falko vom Braulshof. Tuon Rikan emän sukutaustalla on myös Wolfspitz, joka on näkemämme Saksan kennelliiton lausunnon mukaan rodulle hyväksi. Kasvattajalla on omat web-sivut joista pystyimme seuraamaan astutuksesta lähtien pennun syntymää ja elämää. Heillä oli jopa live web-kamera synnytyslaatikossa. Halutessasi vilkaista kasvattajan sivuja niin ne löydät Googlesta hakusanalla Eurasier Celle.

Email on sopiva kommunikointiin kun saksalaisilla taittuu myös nykypäivänä englanninkieli ja sen avulla pystytään lähettämään kuvat pennuista. Saksalaiseen täsmällisyyteen kuuluu että kasvattaja halusi ehdottomasti saada kuvan meistä ja pennun tulevasta kodista. Heitä kiinnosti myös kovasti perheemme ja onko meillä lapsia, eli halusivat varmistua että pennulle tulee kunnolliset elinolosuhteet. Emailit vaihdettuamme varasimme 18.06.2009 syntyneestä pentueesta harmaaruskean narttupennun itsellemme. Pentueeseen oli syntynyt viisi pentua joista kaksi narttuja ja pentujen syntymäpainot 300-420g. Kasvattaja halusi että pennun nimen tulee alkaa A-kirjaimella. Nimen pohtimisessa vaimoni ja lasten kanssa ei mennyt kuin hetki, keksimme pennulle kuin yhdestä suusta nimeksi "Asta". Asta oli pentueen ensimmäisenä syntynyt pentu, muut pennut nimettiin seuraavasti: Asko, Angie Amigo ja Arcon.

Tämän jälkeen aloimme etsiä sopivia kulkuyhteyksiä Celleen. Matkan ajankohdaksi valittiin 16. - 19.08.2009 jolloin Asta on juuri tuon 8 viikon ikäinen. Edellisestä koiran haku reissusta oppineena emme edes ajatelleet vakavissamme koiran hakua siten että lentäisimme takaisin. Matka Danten kanssa Ranskasta oli varmasti pennulle henkisesti rankka kokemus vaikka lento ei kestänyt kuin kaksi tuntia. Vaikka lentoyhtiöillä on säännöt jotka sallii lemmikkieläinten olon matkustamossa, niin sen tulee olla painoltaan alle 8 kg sekä pitää mahtua putkikassin tyyppiseen eläinkuljetuslaukkuun tahikka sitten kovaan häkkiin. Eläimen pää ei saa tulla ulos laukusta eikä se saa olla sylissä vaan vain ja ainoastaan jalkatilassa. Tuo on mielestämme suorastaan eläinrääkkäystä eikä siten mielestämme koskaan ole suositeltavaa. Kaikki lentoyhtiöt eivät edes salli tuotakaan vaan eläimet kuljetetaan rahtina.

Päätimme mennä lentäen Tampereelta Bremeniin ja paluu suunniteltiin Travemundesta laivalla Helsinkiin. Varasimme laivaliput sillä varauksella että tuomme samalla auton jonka olimme löytäneet läheltä Bremeniä. Eihän sitä halpaa saksalaista olutta muuten jaksa kotiin asti kantaa... Bremenistä auton ostettuamme lähdimme Celleä kohti. Soitimme matkalla kasvattajalle ja ilmoitimme tarkemman saapumisajankohdan. Navigaattorilla ajaen löytyi koiran kasvattaja helposti, pienessä kylässä rivitalotyyppinen kaksikerroksinen talo. Talossa oli sentään kohtuullisen iso takapiha mutta sisätilat olivat aika ahtaat. Koirilla oli kuitenkin hyvät rakennetut tilat jossa liikkua ja pääsy ulos oli järjestetty. Vastaanotto oli ystävällinen ja kommunikointi sujui hyvin. Heillä oli varattu englantia taitava pariskunta tulkkaamaan. Tuliaiset lahjoitettuamme ja hetken jutustelun jälkeen teimme kauppasopimuksen Astasta. Sopimuksessa oli 150 euron takuumaksu siitä että koira tullaan käyttämään lonkka, silmä ym. kuvauksissa yhden vuoden ikäisenä. Takuusumman saa siten vuoden päästä takaisin kun esittää tarkastuksien tulokset. Saimme Astan passin ja paperit joista tarkastimme rokotukset sekä kysymällä varmistimme että koiralla on siru josta oli numero passissa. Suomeen tultuamme varmistimme vielä eläinlääkärillä rokotteet ja sirun.

Asta oli sitten valmis ja toinen pentu vuorossaan lähdössä uuteen kotiin. Lyhyen hyvästelyn ja valokuvien jälkeen hyppäsimme autoon. Ajamaan lähdettyämme Asta yritti aloittaa konserttia kun ei pitänyt autossa matkustamisesta josta olimme tietoisia ennen matkaa. Kasvattaja oli yrittänyt totuttaa pentuja autoon ja Asta oli ollut hieman pidättyväinen tuosta huvista. Oksana otti Astan syliin takapenkillä ja sai Astan rauhoittumaan, lisäksi mukaan saadut tutut esineet ja huopa tuttuine hajuineen helpotti tilannetta. Pennulle kasvattaja antoi mukaan myös taluttimen ja valjaat sekä ruokaa. Suunnistimme autobahnia pitkin Hampuriin jonne oli tunnin ajomatka. Hampurissa satoi vettä kaatamalla vaikka Cellestä lähtiessämme oli mitä parhain sää. Nopean ulkoilutuslenkin jälkeen rautatieasemalla, päätimme tehdä lyhyen nähtävyyskierroksen Hampurissa ajaen navigaattorilla eri kohteita läpi. Havaitsimme että Astaa ei juuri vesi ja lätäköt pelota, toisin kuin meidän Dantea, joka on suorastaan vesikauhuinen. Dante kun kävelee keskellä tietä siltojen kohdalla, ettei vaan vahingossakaan kompuroisi ja tipahtaisi veteen. Kaikki mustat läikät asfaltilla Dante väistää, kun kuvittelee että se voi olla märkää. Sade hellitti illan pidetessä joten pääsimme raatihuoneen edustalle ulkoilemaan Astan kanssa. Hetken torilla käveltyämme, meidän luoksemme tuli nuori pariskunta, tottakai tapaamaan Astaa. Yllätys, he tiesivät mikä Asta on rodultaan. Pariskunnan rouvan vanhemmilla oli ollut eurasier, joten rotu oli heille tuttu.

Illan pimennyttyä lähdimme sitten kohti Travemundea. Matkaan meni tunnin verran ja Asta oli jo rauhallisempi automatkustaja. Laivaan noustuamme menimme hyttiimme josta oli lyhyt matka koirien ulkoilutuspaikalle kannella. Laivoilla on, kuten hotelleissakin, erikseen hytit lemmikkieläinten kanssa matkustaville. Yöpalan jälkeen kävimme lepäämään jännittäen kuinka kovasti Asta alkaa itkeä emoa ja sisaruksiaan. Voisi sanoa että koko yö meni jännittäessä mutta ikävää ei ilmeisesti isommin ollut. Päivällä ulkoilimme kannella ja saimme tavata monta uutta koiraystävää jotka tulivat ihastelemaan pentua. Seuraavana aamuna olimme Helsingissä ja viimeinen etappi kotiin alkoi. Kotiin tultuamme meitä vastassa oli pienimmät lapset ja Dante. Asta hieman arasteli ja pelkäsi lasten riehuntaa ja Danten lähentelyä. Tuttavuuden solmimiseen ei kuitenkaan mennyt kauaa vaan kohta alkoi leikki ja peuhaaminen. Dante otti uuden tulokkaan hyvin asiallisesti vastaan ja osaa leikkiä oikeassa mittakaavassa pienemmän kanssa, onhan Dante itsekin vielä pentu.

Sopeutuminen uuteen kotiin sujui varsin helposti. Nyt koiruudet on kuin majakka ja perävaunu, mitä isompi edellä niin pienempi perässä. Koiran hankinta ulkomailta on hyvinkin helppoa, kielimuurista jos vain selviää, niin kaikki muu on maalaisjärjellä hoideltavissa. Matkan suorittamistapoja kannattaa pohtia etukäteen ja se vaatii hieman järjestelyitä. Meille tämä tapa oli helpoin, mikäli emme olisi ottaneet autoa, olisimme varmaankin matkustaneet junalla ja bussilla ja laivalla suomeen. Manner Euroopassa kun on joukkoliikenne edullinen ja helppo matkustusmuoto. Rohkeasti vaan jos vähänkin kiinnostaa uusi pentu kotosuomen ulkopuolelta, samalla saa pienen lomamatkan sekä tutustuu uusiin kulttuureihin ja ihmisiin.

25.10.2009 Riku & Oksana Jokimies

« Eurasierpennun tuonti ulkomailta